04-pojat huippuvireessä HFC-turnauksessa

YPA:lle mestaruus ikäluokan kovatasoisimmassa turnauksessa.

YPA-04 Helsinki Floorball Cup:n VOITTOON!

Hienosti alkanut YPA-04 salibandypoikien kausi sai jatkoa, kun Suomen halutuin pokaali suuntasi Ylöjärvelle. Tänä vuonna kivikovaan 04 ikäluokan kilpasarjaan oli ilmoittautunut 16 joukkuetta. Ilmoittautuneissa oli lähestulkoon kaikki kovimmat joukkueet Sisä-Suomen, Länsirannikon ja Eteläsuomen alueilta.

Pelit alkoivat ottelulla ÅIF:ää vastaan. ÅIF oli meille uusi tuttavuus, aikaisemmin joukkueemme eivät olleet kohdanneet. Peli oli meille ensimmäinen pitkän tauon jälkeen ja se hieman näkyi otteissamme. Peli oli hieman hapuilevaa, emmekä saaneet palloa oikein liikkeelle tarpeeksi nopeasti. Myöskin kenttä oli aika pieni, joten kentällä ei ollut liiemmin tilaa tai aikaa. Aloitimme kuitenkin maalinteon, kun Eero teki avausmaalin jo kolmannella minuutilla. Eikä aikaakaan kun taas vastustajan verkko soi, kun oli Onnin vuoro kasvattaa johtoamme. Kolmannen maalimme teki Kasperi ja kuuden minuutin kohdalla peli oli meille jo 3-0. Ehkäpä pienoinen hyvänolon tunne hiipi puseroihimme, sillä tämän jälkeen vastustaja pääsi peliin mukaan kaventaen pelin 3-1. Tämän jälkeen vauhti pelissä kasvoi ja tapahtumat kentällä tasoittuivat. Emme kuitenkaan antaneet vastustajan uhittelun haitata ja otimme pelista rutiinivoiton 6-2.

Seuraavaan peliin vastaan tuli Tikkurilan Tiikerit. Ennakkoon vastus tulisi koventumaan, joten pelaajille toitotettiin, että nyt tarvittaisiin aktiivisempaa  peliä. Peli olikin meiltä huomattavasti parempi. Pallo liikkui vauhdikkaasti, ja saimme paljon hyviä paikkoja aikaiseksi. Vastustajan hyvässä vireessä ollut maalivahti kesti kuusi minuuttia, ennen kun joutui antautumaan ensimmäisen kerran. Tästä eteenpäin maaleja tehtiin tasaisesti ja otimme selkeän 8-2 voiton.

Tämän pelin jälkeen siirryimme hotellille iltapalalle, saunomaan ja uimaan. Aamulla kahdeksalta ylös ja aamupalan jälkeen Hakaniemen hallille. Ensimmäisessä pelissä vastassa oli Karhut Porista. Karhut on meille tuttu Eliittisarjasta ja välisemme ottelut ovat aina olleet tiukkoja ”yhden maalin” vääntöjä. Mietiskelimme, että ottelu olisi tärkeä ja voitto antaisi meille helpomman tien eteenpäin. Tässä pelissä vauhti ja fyysisyys olivat aivan eri luokkaa kuin eilisissä peleissä. Pelissä mentiin päästä päähän luonteellaYPA hallitsee ja Karhut iskee vastaan. Pääsimme johtoon ensimmäisessä vaihdossa, mutta Karhut kuitasivat tämän nopeasti kolmannella minuutilla. Tämän jälkeen siirryimme aina johtoon, mutta Karhut kirivat tasoihin. Näin mentiin tilanteeseen 3-3. Tässä tilanteessa onnistuimme kasvattamaan johtomme kahteen maaliin. Johdon pidimme loppuun asti, vaikka Karhut lopussa kavensivat pelin 5-4:ään. Ja jälleen kerran vain maalin ero YPA:lla ja Karhuilla. Tällä kertaa voittajaksi, selvisimme siis me. Sitten olikin pitkä tauko, joka sisälsi ruokailun, kaakaohetken Mc Donald:ssa ja palohälytyksen vikaantuneen hissin takia. Palohälytys aiheutti viivettä peleihin, joten ratkaiseva puolivälierä alkoi 45 minuuttia myöhässä.

Seuraavassa pelissä vastassa oli Panthers Järvenpäästä. Palohälytyksen aiheuttama jännitys ja myöhästyminen ei meitä haitannut, sillä taas ensimmäisessä vaihdossa verkko soi vastustajan päässä. Vastustaja ei kuitenkaan aikonut myydä nahkaansa helpolla ja aloitti hirvittävän taistelun. Panthers tasoitti pelin pian avausmaalin jälkeen. Pelin luonne oli taas se, että me hallitsimme pallollista peliä, mutta Panthers iski alati vaarallisesti vastaan. Siirryimme taas johtoon viidennellä minuutilla, mutta jälleen panthers kuittasi pelin tasoihin, tällä kertaa ylivoimalla. Otimme kuitenkin erävoiton aivan viimeisillä sekunteilla, kun Eero ohjasi Kallen hienon oivalluksen jälkeen pallon maaliin. Ensimmäisen erän jälkeen peli meille 3-2. Toisessa erässä vastustajan vauhti rupesi hiipumaan ja teimme vielä pari maalia voittaen ottelun 5-2. Tie kahdeksan parhaan joukkoon oli selvitetty.

Taas takaisin hotellille, saunomaan, uimaan ja iltapalalle. Seuraavan pävän pelit olisivat Myllypurossa, mikä oli meille hyvä uutinen, sillä siellä olisi isommat pelikentät joilla tykkäämme pelata enemmän.

Aamun peli olikin tosi aikaisin ja jouduimme heräilemään hotellilla jo ennen kuutta aamulla. Pikaiset aamupalat naamaan ja hallille kiireen vilkkaa tekemään alkulämpöjä. Vastassa oli PSS Porvoosta jonka kanssa olemme vääntäneet tiukkoja kamppailuja HFC ja Särkänniemi turnauksissa. Tavoillemme uskollisena aloitimme maalinteon. Siirryimme Aapon sivalluksella 1-0 johtoon toisella minuutilla. Tällä kertaa emme vastustajaa päästäneet tasoittamaan, sillä heti jo seuraavassa vaihdossa Valtteri kasvatti johtomme 2-0:aan. PSS pääsi kaventamaan, mutta kasvatimme johtomme kuitenkin taas kahteen maaliin ennen ensimmäisen erän loppua. Toisessa erässä karkasimme jo selvän oloiseen 5-1 johtoon. Kuitenkin salibandy on peli, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti. Meihin iski tässä tilanteessa melkeinpä paniikki ja luovutimme suosiolla pelin hallinnan PSS:lle. Iskiköhän paniikki poikiin, kun finaalipaikka oli vihdoinkin lähempänä kuin koskaan. Ja kuinkas tässä meinasi käydäkkään. Varman oloinen johto hupeni ja hupeni. PSS kavensi pelin kuudessa minuutissa tilanteeseen 5-4. Ja tähän vielä lisäksi otimme lopussa jäähyn, joten PSS pääsi pelaamaan ylivoimalla loppuajan. Kestimme tämän kuitenkin ja voitimme ottelun siis 5-4. Olipa hirveä jännitys näytelmä lopussa!!!

FINAALI:

Vastassa oli SBS Maskun tiputtanut kiven kova Steelers. Steelers on meille tuttu joukkue, niin eri turnauksista, kuin Eliittisarjastakin. Kova peli oli taas odotettavissa. Tuntui että jännitys joukkueesta oli hieman lauennut, koska eihän meillä ollut muuta kuin voitettavaa, sillä hopea oli jo plakkarissa. Peli Steelerssiä vastaan alkoi hienoilla valoesityksillä ja kuulutuksilla. Oli ison pelin tuntua ja iso pelihän olikin kyseessä, sillä tässä ratkaistaisiin Suomen suurimman salibandyturnauksen D2 poikien kilpajoukkueiden mestari.

Peli alkoi tunnustelevasti ja ehkäpä hieman haparoiden kummankin osalta. Muutaman minuutin tunnustelun jälkeen vauhti kasvoi ja tunnustelu oli ohi. Tavoillemme uskollisena aloitimme maalinteon, kun Onnin hirmu lämäri upposi maaliin Oliverin hienosta syötöstä. Heti seuraavassa vaihdossa sama mies otti pallon alhaalta ja purjehti Steelers:sin puolustusalueelle, teki pienen kantin keskelle ja pallo oli taas Steelerssin maalissa. Alle minuuttiin YPA:lle kahden maalin johto. Kuitenkin erän viimeisellä minuutilla Steelers kavensi erätulokseksi 2-1. Toisessa erässä kasvatimme johtomme 3-1, kun Kasperi teki hienon maalin vanhanaikaisella. Steelers tuli kuitenkin kahden maalin takaa tasoihin kahdeksan minuuttia ennen erän loppua. Tässä vaiheessa, kun olimme menettäneet kahden maalin johdon, joukkueelta kysyttäisiin todellista henkistä kanttia. Ja kanttiahan meiltä löytyi, sillä pelin sankari Onni oli päättänyt, että mestaruus pokaali tulee Ylöjärvelle tekemällä johtomaalin viisi minuuttia ennen pelin loppua. Tähän vielä lisäksi kapteeni Artun hieno viimeistely takakulmaan Valtterin esityöstä ja taas olimme kahden maalin johdossa. Tässä vaiheessa Steelers oli pakotettu aikalisään. Aikalisän jälkeen Steelers:in pojat painostivat kovasti, mutta uhrautuva puolustaminen ja Joonan huikeat torjunnat pitivät meidät pystyssä. Voitto 5-3 ja Suomen halutuin pokaali matkustaa Ylöjärvelle saunomaan. Upea peli pojilta ja osoitus joukkueen upeasta henkisestä kasvusta. Monesti aikaisemmin olemme vastaavanlaisissa tilanteissa joutuneet pettyneinä palaamaan kotiin.

Turnaus voiton avaimet olivat; ehjä viisikkopeli, jossa koko joukkue teki töitä kummassakin päässä kenttää yhteisen päämäärän eteen; ykköskentän aivan huikea vire turnauksessa (Eero 7+2, Valtteri  7+6 ja Kasperi 4+8 ); Onnin unelmapeli finaalissa; kakkos ja kolmos kentän nousu johteiset peliesitykset; huikea maalivahtipeli (Joona (MVP pelaaja turnauksessa) ja Lassi) ja puolustajien huikeasti kauden mittaan parantuneet otteet, niin omassa päässä kuin hyökkäys päässäkin. Yleisesti ottaen onnistuimme parantamaan peliämme turnauksen edetessä, mikä on pitkässä ja raskaassa turnauksessa erittäin tärkeää.